Helvetin hyvää päivää
Hel 14. 2012 - emcome88
Ystävänpäivä. On äitenpäivä ja isänpäivä, niin miksei sitten vihamiesten päivä? Sellainen päivä, kun voisit pyytää anteeksi hekilöltä, jota olet loukannut tai sanoa suoraan, että et toisesta pidä, kertoa se kukkasin; haista *****!Olisi paljon kehittävämpää tietää, kuinka monia on elämässään suututtanut, mitä on tehnyt väärin. Miksi joku poistaa facebook-kavereistaan. “Et ole tehnyt mitään väärin, en vain pidä sinusta”. Siinä olisi rehellinen vastaus. Kun alan miettiä, ei ole moniakaan ihmisiä, joista en jossain määrin pitäisi. Ehkä se johtuu kyvytäni (tai halustani) löytää niitä hyviä puolia toisesta, antaa anteeksi huono käyttäytyminen ja ärsyttävät tavat. Joku voisi sanoa, että on mahdotonta pitää kaikista kohtaamistaan ihmisistä, mutta ei sitä voi tietää, jos ei yritä.
On ihmisiä, keiden kanssa tulen toimeen, mutta joista en erityisemmin pidä. Niin kuin yksi nykyisestä opiskeluryhmästäni. Hän oli ensimmäisiä, keneen tutustuin ja pidän hänestä valtavasti tuon ensitapaamisen perusteella. Kaikki muuttui, hän vältteli minua ja hakeutui muiden seuraan. Itse lyöttäydyin yhteen sitten toisten kanssa, yksi heistä hieman epäilytti minua, kenties ärsyttikin. Nielin oman ärsytykseni ja sain huomata, että hän on nykyään yksi parhaimmista ystävistäni. Saan olla oma itseni, hän on oma itsensä, olemme jossain määrin samanlaisia, mutta kuitenkin huomattavan eriluonteisia; arvostan häntä ja muitakin ystäviäni valtavasti, sillä he jaksavat omituista seuraani katsoa kerrasta toiseen.
Ensivaikutelma on se tärkein, minun kohdallani tosin usein niin, että ne keistä pidän eniten heti aluksi, osoittautuvat vähemmän tärkeiksi ihmisiksi elämässäni. Ehkä he ovat sen tyypin ihmisiä, että panostavat ensivaikutelmaan, mutta eivät jaksa oikeasti tutustua toiseen tai olla omia itsejään, vieroksuvat tietynlaista avoimuuttani. Ehkä he vain ovat liian erilaisia, eivätkä tiedä miten puhua kanssani. Minä kun en rakasta juoruilla muista, voin toki toistaa, mitä joku toinen on sanonut, mutta täytyy myöntää, että viime illanistujaisissa puolustin tuota henkilöä, joka seurastani ei pidä (ja jota itsekin mieluummin välttelen). Sanoin, että ei ole kiva puhua toisesta selän takana. Tiedän, että sellainen satuttaa enemmän kuin jos sanoisi suoraan toiselle, mikä oikein nyppii. On kyllä tunnettua, että oikeasti juoruilen todella paljon, itsestäni. Mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä. Jos jollekulle nauran, niin itselleni. Mikä ämmä.
ystävänpäivähän on täynnä rakkautta vaan!
Teki mieli pistää facebookkiin että “oikeen hyvää tekopyhyyden päivää kaikille ystävilleni ja niille keiden luulen olevan ystäviäni”
toki en viitsinyt
No, onhan se hienoa että yksi päivä vuodessa juhlitaan sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ystävien ja yhteisön välillä. On halipasseja kouluissa ja huhhuh. Pelkkää oksennusta. Huomena kaikki on taas normaalisti ja voit unohtaa ne “tämän päivän” ystäväsi joihin et pidä mitään yhteyttä tai ole muutenkaan tekemissä.
Vähän kuin joulu. Siirapilla koristeltu joulutähti jonka kaikki tietää oikeesti maistuvan paskalta, silti sitä on pakko hehkuttaa “kun muutki”
Yksi kaverini laittoi näin; “Miksi toivottaisin hyvää ystävänpäivää? Matkan varrella olen mukamas saanut uusia ystäviä, jotka kuitenkin ovat kääntäneet selkänsä minulle. Valvonut monia öitä miettien, mitä tein väärin. Pelkään tutustua uusiin ihmisiin, koska en halua menettää heitä. Olin aina se viimeinen joka valittiin viimeiseksi joukkueeseen mukaan. Kun kysyit “mitä kuuluu” oli se vain tekopyhää pa**aa… Kaikkeen tottuu, yksinäisyys on ystäväni ♥”
Raakaa tekstiä, varsinkin kun enää itse ole häneen paljoa yhteyksissä. Mahtaakohan syynä olla se, että kun häntä vielä vuosi sitten kutsui juhliin, niin jos ja kun hän liittyi seuraamme, viihtyi hän vain hetken ja lähti sitten muiden kavereidensa luo. Jossain vaiheessa ei sitten jaksanut enää kutsua, kun ei edes selkeätä vastausta kutsuihin saanut. Peiliin kannattaa katsoa aika ajoin ja tajuta, ettei aina syynä ole se, että toinen olisi tekopyhä; me kaikki pidämme ystävinämme sellaisia, jotka oikeasti viihtyvät seurassamme. Toinen voi oikeasti haluta olla kaverini, mutta olen itse ollut jotenkin etäinen, en ole pitänyt yhteyksiä jne. Syitä riittää.
Siksi en varsinaisesti vihaa ystävän päivää, vaan sitä kaupallisuutta, sama tulee jouluunkin. Itselläni kummatkin päivät menevät mukavassa seurassa normaali puuhissa, ilman sen kummempaa erotusta arkeen. Joka päivän tulisi olla ystävänpäivä ja joulu on läpi vuoden. Nuo kun minulle tarkoittavat sitä, että arvostan ystävieni ja perheeni seuraa. Eli turhia keksintöjä kummatkin päivät, rahastusta- tänään naiset vaativat lahjoja, kortteja ja kukkia…vaikka muuten koko vuoden olisit kohdellut heitä hyvin, voi tämän yhden päivän unohtaminen olla kohtalokas. Järjetöntä.
Tulimme juuri tuohon tulokseen eilen, kaverin suusta toi “ystävänpäivä pitäisi olla joka päivä, eikä vain yksi päivä”
“vaikka muuten koko vuoden olisit kohdellut heitä hyvin, voi tämän yhden päivän unohtaminen olla kohtalokas. Järjetöntä.”
Sama tähän myös