Minä Olen Emcome

Miksi pitää olla skype, saa turhaan kaipaamaan toisen viereen, vihaamaan tätä ruutua ja välimatkaa. Keksisivät teleportaation. Onhan se hyödyksi yhteydenpidossa, mutta lähinnä saa aikaan sen ärsyttävän tunteen, että melkein voi koskettaa toista. Täytyy myöntää, että on hän ihana, vaikka kuinka yritän taistella vastaan. Kuukausi siitä kun viimeksi juttelimme, mutta nyt eksyimme toisiamme tuijottelemaan taas aivan liikaa; piti olla nopea puhelu, mutta venähti kolme tuntia. Hän sanoi, että ehkä voisimme olla yhteydessä useammin, mutisin jotain epämääräistä ja vitsailin. Mikä pointti siinä olisi, elää elämää elämättä sitä, tuhlaten illan ja yön tunteja yksin omassa huoneessa, toivoen, että voisi olla toisen luona tämän huoneen sijaan. Kun en minä sitä muuten toivo, vain silloin kun hänen kanssaan juttelen.

Eilen bussissa jouduin pidättelemään naurua, sillä istuin pariskunnan takana ja ilmeisesti he olivat juuri eronneet. Nainen analysoi suhdetta ja totesi, että mies on hänelle se oikea, mutta hän kyllä aikoo suhtautua eroon fiksusti. Mies sitten voi palata hänen kanssaa yhteen, jos joskus toiseen ajatuksiin tulee. Voi että, nainen ihan vakavana väitti, että meillä tasan tarkkaan on vain se yksi ainoa oikea elinaikana. Ehkä hänen ongelma on se, että hän ei ole tavannut monia miehiä. Itselläni on ollut jo ainakin muutama oikea, jonka jälkeen olen ajatellut, etten löydä ketään, joka veisi ajatukseni pois hänestä. Onhan se totta, että on ollut vain yksi, jota kukaan ei ole onnistunut vielä päihittämään, mutta en usko sen olevan mahdotonta. En ymmärrä, mitä kyseinen nainen näki tuossa miehessä, sillä hän haisi aivan kauhealle ja ei edes puhunut mitään ja vaikutti muutenkin hieman vajaa-älyiseltä; no, niin, enpäs sano mitään enempää, itse sen yhden viereeni halusin vaikka välillä haisi ihan hirveälle viinalle ja röökille.

Ei tuo nainen itsekään ollut tosin mikään unelmakumppani, tai itse ainakin teki mieleni huutaa turpa kiinni, kun hän jauhoi ja jauhoi parisuhteen yksityisasioita monotonisen tylsän kuuloisella äänellä mutta kuitenkin sen verran äänekkäästi, ettei takana istuvat voineet olla kuulematta. Sympatiat menivät miehen puolelle kun vihdoin ja viimein bussista pois pääsin lähtemään. Tosiaan, meillä on se yksi ja ainoa oikea, kyllä. Ilman sitä sitten huomenna ystävänpäivää vietän, kuka hän sitten mahtaakaan olla. Mitenköhän tuo väite voisi edes olla mahdollista, kun ottaa huomioon, kuinka paljon samantyyppisiä ihmisiä on maailmassa ja myöskin se, kuinka paljon itse muutumme vuosien saatossa. Voi käydä elämä aika hankalaksi, jos sitä oikeaa etsii koko ikänsä tai jos uskoo sen löytäneensä. Ei ole olemassa mitään oikeaa, on vain erilailla toisilleen sopivia, kaikki suhteet ovat kokemuksen arvoisia sekkailuja.